SUOMEN & NORJAN MUOTOVALIO
NOIDENS STARS OF GUTTEN "Max"

Synt./d.o.b. 2002-08-05 uros/male
Kasvattaja/Breeder: Margareta Siljeström, Ruotsi/Sweden

Sukutaulu / Pedigree

MAXIN TULO SUOMEEN

Kaikki alkoi 2.9.2003. Se oli raskas päivä jolloin Nakke kuoli. Sitä surtiin kokonaisen viikon ja Tuire-emäntä suree vieläkin. Silloin Pasi-isäntä sanoi, että nyt riittää . otti ja katsoi netistä olisiko Suomessa yhtään koiranpentua. Eikä ollut! Mutta eivät keinot siihen loppuneet. Pasi kun on hyvä kielissä, niin hän alkoi metsästämään muualta. Norjassa ei ollut pentuja. Sitten Pasi alkoi pommittamaan Ruotsin puolta ja siellä olikin pentuja, JIHUUUUU!!!! 

Pasi kirjoitteli eri kenneleihin ja kyseli olisivatko he halukkaita myymään pentua Suomeen ja jäätiin odottamaan vastauksia. Tuire oli kärsimätön, eikä meinannut pysyä nahoissaan. Viimein pikku hiljaa vastauksia alkoi tulla. Kaikki eivät olleen kovin kiinnostuneita myymään Suomeen, koska olivat pettyneet monesti kaupoissaan ja jotkut eivät periaatteesta myyneet ulkomaille. Siinä vaiheessa Tuire alkoi luopua, mutta onneksi Pasi ei luopunut, vaan jatkoi sinnikäästi etsimistä. Vihdoin ja viimein tuli ihana viesti NOIDENS KENNELISTÄ, että heille oli pentuja syntynyt 5.8.2003, 3 tyttöä ja 3 poikaa. Silloin Tuirenkin silmiin tuli ilon pilke - nytkö meitä onnisti? Maggan ja Pasi kirjoitteli joka päivä ja katsottiin tiiviisti Noidensin nettisivuja (ne olivat hyvin tehdyt sivut) ja seurattiin miten meidän poika kehittyi. Emme valinneet pojista heti, koska oli vaikeata nähdä liikkeet ja aktiivisuus pentujen kesken eli annoimme Maggainin valita meille sopisuhtaisimman ja aktiivisemman pennun. 6-7 viikkoisena meidän piti antaa nimi pojalle. No se ei ollut kovin vaikeaa, sillä Tuire oli jo nimen päättänyt - se oli MAX. Pasikin oli nimeen tyytyväinen. Odotettiin, että Max täyttää 8 viikkoa ja päästään hakemaan se kotiin. Pasi ja Maggan suunnittelivat mistä me haemme Maxin.

Koitti vihdoin se aamu, jolloin Max tulisi kotiin. Aamulla Maggan ja Max lähtivät linja-autolla Tukholmaan lentokentälle. Me lähdimme klo 7 aikoihin autolla ajelemaan Ruotsin puolelle Luleån lentokentälle Maxia vastaan. Pasi laittoi radion päälle ja Tuire oli pistämässä sitä kiinni (koska Tuire ei tykkää ruotsinkielestä - johtuu kai lapsuudesta). Silloin Pasi alkoi naureskella ja Tuire kysyi "mille sie naurat?" Pasi sanoi, että lähetys tulee Luleån lentokentältä, jossa oli tulleet uudet turvajärjestelyt käyttöön. Näin saimme kuulla Maxin tulon ja Pasi tulkkasi Tuirelle. Toimittaja sanoi, että lentokone Tukholmasta on laskeutumassa. Me kuuntelimme tarkkaan mitä toimittaja puhuu ha silloin hän mainitsi, että koneesta tulee ensimmäiseksi henkilöt jotka menevät turvatarkastukseen ja sitten toimittaja sanoi, että sieltähän tulee pieni valkoinen koiranpentu myös turvatarkastukseen ja nauroi. Silloin tiesimme, että Max on mukana ja tullut perille. Meillä oli vielä matkaa kentälle ja Maggan ja Max menivät hotelliin odottelemaan. Kun saavuimme Luleåån, Pasi soitti että olemme parkkipaikalla. Tuire viritti videokameran valmiiksi ja kuvasi Maxin ensimmäistä kertaa. Voi kun se oli suloinen, pieni poika. Hetken keskusteltuamme lähdimme sisälle hotelliin hoitamaan virallisen puolen, nimet papereihin ja maksun aika. Jihuu, minulla oli oma Max-poika sylissä, Ihanaaaaa! Vielä Maggan esitteli poikaa, että kaikki on kunnossa, että se seisoo hyvin ja että hampaat ovat kaikki tallella. Max oli paras pentu koko pentueesta.

Tuli hetki, jolloin lähdimme kotia kohti. Muutamat valokuvat vielä ja eikun autolle. Magganin ja Maxin tiet erosivat ja meidän yhteinen matkamme alkoi. Max nukkui melkein koko matkan, välillä käytiin pissalla ja syötiin ja jälleen nukuttiin. Lähdimme kotoa klo 7 ja pasasimme klo 16. Kotiin tultuamme ilmoitimme Magganille, että olemme perillä ja lupasimme pitää yhteyttä sähköpostin kautta ja lähettää silloin tällöin kuvia Maxista.

Kotiin tultuamme piti tehdä pikavalmistelut. Nami ja Ninni ihmettelivät, että mikä oli homman nimi. Tuire laittaa matot läjään ja sanomalehtiä lattialle. Nami ja Ninni ajattelivat, että Tuire on seonnut.  "Ei me tarvita papereita, olemme jo isoja tyttöjä ja osataan pyytää kyllä ulos kun hätä on." Tytöt seurasivat kiinnostuneina ja tarkkaan touhuja. Silloin Tuire toi pienen koiranpennun ja tytöille selvisi salamyhkäisyys. Tytöt nuuhkivat Maxia tarkkaan joka puolelta. Maxia pelotti hetken aikaa, mutta sitten se jo uskalsi haistella tyttöja ja jopa kiusata niitä. Tytöt murisivat Maxille, mutta Max ei ollut moksiskaan, vaikka tytöt välillä suuttuivatkin. Iltapäivä meni nopeasti ja tuli nukkumaanmenon aika. Tuire pelkäsi, etä pentu alkaa ikävöidä. No mitäs vielä, Max nukkui tyttöjen vieressä aivan kuin olisi aina ollut niiden kanssa. Aamulla käytiin aamupalalla ja pissalla. Max alkoi kiusata tyttöjä, mutta onneksi ne pääsivät sohvalle pakoon ainakin vielä. Tuire nauroi, että taisi se rauhallinen Max jäädä Magganin tykö, sillä meillä on ainakin elohopea kotona. Tytöt sopeutuivat hyvin uuteen tulokkaaseen ja Tuire ja Pasi ovat hyvin tyytyväisiä Maxiin. Max on komea poika, hyväluonteinen, Tuiren "lelli", oppivainen, nokkela ja aina keksii uusia kujeita ja yllätyksiä. 

Tällainen oli Maxin matka uuteen kotiin Suomeen. Max ja Tuire alkavat kulkea koiranäyttelyissä pohjoisessa ja voihan sitä innostua lähteä kauemmaksikin, joten koiranäyttelyissä sitten tavataan kehän reunalla. 

Max sai Suomen Muotovalion arvon Kuopiossa 2004 ja kerkisi vanhenemaan 2 päivää yli kahden vuoden.